Must the show go on?

Valtamedian tehtävänä on kiinnittää ihmisten huomio joihinkin asioihin, jotta se ei harhautuisi muihin, todella tärkeisiin, asioihin. Yksi varma huomion kiinnittäjä on koskaanloppumaton jännitysnäytelmä.

Siinä näytelmässä on yksi pääpahis, jonka apuna on kokonainen pahisjoukko. Sitten hyvikset jahtaavat pääpahista ja taistelevat siinä toimessaan pahisjoukon pikkupahiksia vastaan.

Edellisessä versiossa tästä jännitysnäytelmästä pääpahiksena oli Osama bin Laden ja pahisjoukkona Al-Qaida. Nyt kun tuo versio alkaa menettää kiinnostavuuttaan, on lanseerattu uusi versio.

Uudessa versiossa pääpahiksena on Julian Assange ja pahisjoukkona Wikileaks. Edellinen versio alkoi WTC-iskuista ja kesti vajaa 10 vuotta. Uusi versio on juuri alkanut, ja maailman valtamedialle on toimitettu aineistoa päivittäisen jatkokertomuksen kirjoittamiseen usean vuoden tarpeisiin. Wikileaks sen toimitti, aivan kuten Al-Qaida toimitti WTC-iskut...

Olisiko jo kohta aika nähdä, mikä taho näitä pahiksia ja pahisjoukkoja oikeasti sepittää? Tärkeät asiat jäävät hoitamatta kun kansan huomio kiinnittyy moiseen keskinkertaiseen Hollywood-hömppään.

Taloushypnoosista herääminen on seuraava vallankumous

Seuraava vallankumous tulee olemaan erilainen kuin aikaisemmat. Seuraavaa vallankumousta ei tehdä aseiden kanssa kaduilla tai palatseissa väkijoukkojen toimesta. Seuraava vallankumous tapahtuu ihmisten mielissä hiljaisesti ja ilman väkivaltaa. Miksi?

Vallankumouksen on tapahduttava siellä missä valta on. Muualla ei ole mitään kumottavaa. Nykyisten vallanpitäjien valta perustuu ihmisten kuvitelmaan, että vallanpitäjillä on valta. Kyse on kuvitelmasta; ihmiset ovat hypnoosin vallassa. Siitä hypnoosista herääminen on vallankumous.

Kun ihmisen huomio on kiinnittynyt intensiivisesti johonkin yhteen tai muutamaan harvaan seikkaan, häneltä jää paljon muita seikkoja huomaamatta. Joukkotiedotusvälineet ovat huomion kiinnittäjiä, ja nykyään ne kiinnittävät ihmisten huomion lähinnä talouteen ja terrorismiin.

Joukkotiedotusvälineet eivät koskaan muistuta meitä siitä, että niiden tarjoama kuva maailmasta on hyvin suppea otos todellisuudesta. Olipa toimituksen tarkoitus mikä hyvänsä, vaikutuksena on se, että ihmiset hypnotisoituvat luulemaan, että nykyisessä maailman menossa on kyse taloudesta ja terrorismista.

Lieneekö kyseessä irvokas vitsi vai hypnoosin tehoste, kun talouden savuverhoa kutsutaan "taloudellisiksi realiteeteiksi"? "Taloudelliset mielikuvat" olisi osuva nimitys, sillä kyse on todellakin mielikuvista eikä realiteeteista. Talouden kirjanpito on olemassa vain ihmisten mielissä. Muutamassa vuosikymmenessä suomalaiset on hypnotisoitu katsomaan maailmaa liikeyrityksen kirjanpidon kautta. Hintalaput on asetettu niin sivistykselle kuin terveydellekin, ja meneillään on yritys hinnoitella koko maapallon luonto, niin elävä kuin elotonkin.

Kun ihminen on taloushypnoosin vallassa, hän pyrkii löytämään ratkaisuja talouden ongelmiin talouden keinoin. Hän ajattelee talouslaatikon sisällä ja kuvittelee, että muuta ajattelualuetta ei ole olemassa. Kun hän herää hypnoosista, hän huomaa että talous olikin pelkkää kuvitelmaa. Siihen asti hän tulee kuvittelemaan että valta on niillä, jotka hallitsevat taloutta.

Maahanmuutosta, omistajaosaamisesta ja vaikka mistä tekosyistä...

Ihmiskunta on kokonaisuudessaan vangittu tälle planeetalle ja elää sen maaperästä, ilmakehästä, vesivarannoista ja auringonsäteilystä. Kellään meistä ei ole osaa eikä arpaa noiden resurssien syntymiseen; kukaan meistä ei ole niitä ansainnut, vaan olemme saaneet ne ansaitsematta. Olemme kaikki samassa veneessä, ja tuntuu hullumaiselta karsinoida ihmisiä pikku valtioihin ja asettaa heitä taistelemaan toisiaan vastaan.

Oikeisto ja vasemmisto

Nykyään aika paljon näkee sitä, että halutaan luopua 'vasemmiston' ja 'oikeiston' käsitteistä. Minusta se on oire siitä, että nuo käsitteet on onnistuttu vesittämään niin että niiden merkitys on hämärtynyt. Se on harmi, sillä hyvinmääriteltyinä käsitteet 'oikeisto' ja 'vasemmisto' olisivat arvokas apuväline yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Minusta yhteiskunta on yksilöiden suuren enemmistön yhteenliittymä, joka joukkovoimallaan pakottaa kaikki yksilöt valtaansa ja pyrkii siten suojaamaan heikkoja yksilöitä vahvojen yksilöiden mielivallalta.

Minun määritelmäni oikeistolle ja vasemmistolle on se, että vasemmisto pyrkii vahvistamaan edelläkuvatun kaltaista yhteiskuntaa ja oikeisto heikentämään sitä.

Käsitteellisten objektien määritteleminen niiden toiminnallisten ominaisuuksien kautta on hyvä idea sen takia, että sellaiset määritelmät eivät vanhene.

Maahanmuutosta

Maapallo on ollut olemassa ennen ihmisiä. Samoin ilmakehä, vesivarannot, ruokamultakerros ja aurinko. Näistä me kaikki elämme. Millä perusteella kuka tahansa ei saisi asettua asumaan minne tahansa?

Lintuperspektiivi

Kun asiat alkavat näyttää kovin monimutkaisilta, koetan nähdä asioita etäämmältä -- nähdä metsän puilta, kuten sanotaan.

Hyvä lähtökohta on mielestäni se, että me ihmiset olemme saaneet maapallon ilmakehineen ja auringonsäteineen käytettäväksemme ilman, että kukaan on tehnyt kerrassaan mitään sen eteen. Siksi nuo luonnonvarat kuuluvat kollektiivisesti koko ihmiskunnalle ja jokaiselle ihmiselle.

Ihmisen perustarpeet on tyydytettävä ilman, että ihmisen tarvitsee sitä ansaita. Emmehän me ole ansainneet maapalloa emmekä aurinkoa, emme ilmakehää, pohjavettä, multakerrosta emmekä yhteyttäviä kasveja emmekä lisääntyviä eläimiä. Olemme saaneet ne lahjaksi jo ennenkuin itse putkahdimme tänne maapallolle.

Perustarpeiden tyydytystä ei siis tarvitse ansaita. Kun ihmisiä alkaa olla melko tiheässä täällä maan päällä, on käytännöllistä organisoitua yhteiskunnaksi, joka valvoo, että tärkeimmät perusasiat toteutuvat. En kannata missään nimessä anarkistista oman_onnensa_seppä -ideologiaa, mutta en myöskään latistavaa ja musertavaa totalitarismia.

Hyvä välimuoto on olemassa -- niinsanottu hyvinvointiyhteiskunta. Se oli Suomessa melko hyvässä kuosissa 80-luvulla, mutta sen jälkeen sitä on määrätietoisesti pyritty purkamaan ideologisista syistä. Vai onko niin, että hyvinvointimme tulikin itärajan takaa, ja kun Neuvostoliitto ei enää kaupankäynnin kautta pidä huolta suomalaisten hyvinvoinnista, niin olemme jääneet kansainvälisten pankkien armoille? Mene ja tiedä.

Solidaarinen rinnakkaiselo koko maapallolla on kuitenkin se tavoite, johon pyrkimistä kannatan. Yhteiskunta huolehtikoon siitä, että perusasiat ovat kaikille saatavissa, ja sitten -- jos ja kun resursseja riittää -- saa itse kukin hankkia luksusta kykyjensä mukaan kunhan se ei ole kenenkään perusoikeuksista pois.

Nykymaailmassa joka vuosi kuolee noin kymmenen miljoonaa ihmisiä nälkään vain siksi että pääoman oikeus tuottaa voittoa on asetettu korkeammalle kuin ihmisten oikeus elämään.

Kohti hyvinvointiyhteiskuntaa

Yksi oleellinen seikka isoja suunnitelmia laadittaessa on arvioida, missä mittakaavassa suunnitelma on tehtävä, jotta sen voisi edes periaatteessa toteuttaa. Voidaanko esimerkiksi pelkästään Suomea koskevia suunnitelmia ylipäätään toteuttaa niin kauan kuin Suomi on jäsenenä EU:ssa? Olisiko suunnitelmat tehtävä vähintään EU:n kattaviksi? Ja silloin tietysti kaikkien EU-kansojen yhteistyöllä.

Keskeisiä elementtejä suunnitelman sisällössä ovat mielestäni ensinnäkin pankkitoiminta eli oikeus koron perimiseen sekä toiseksi verotus ja sosiaalituki.

Kuten tunnettua, pankit luovat nykyjärjestelmässä rahaa tyhjästä, ja perivät sitten korkoa siitä (http://maailmantalous.net/node/93). Onko tarkoituksenmukaista, että oikeus tuollaiseen toimintaan on yksityisissä käsissä? Raha on niin tärkeä osa yhteiskunnan toiminnassa, että minun mielestäni sen luomisen ja siitä koron perimisen pitäisi olla yhteiskunnan hallussa. Tällöin yhteiskunta säästäisi omien velkojensa korot, ja toisaalta kenelläkään ei olisi enää taloudellista motivaatiota aiheuttaa talouslamaa. Nykyäänhän pankit pystyvät vaihtamaan tyhjästä luomansa rahan (velan) reaaliomaisuudeksi vääntämällä rahahanat kiinni aina sopivin väliajoin ja kuittaamalla velkojen vakuuksina olleet reaaliomaisuuskohteet itselleen hyvitykseksi tyhjistä luomilleen lainoille.

Toinen seikka pitkäaikaisessa suunnittelussa on se, että automaatio kasvaa jatkuvasti ja näin ollen koneet tuottavat yhä kasvavan osan tuotannosta. Koneiden tekemän työn hedelmät menevät omistajille pääomatulona. Ansiotulojen määrä suhteessa pääomatulojen määrään tulee laskemaan. Työvoiman tarve suhteessa tuotannon määrään vähenee sitä mukaa kun tehokkuus kasvaa. Kaiken kaikkiaan sosiaalituen tarve kasvaa suhteessa palkkojen määrään. Samalla pääomatulojen määrä kasvaa suhteessa palkkojen määrään. Ei ole kaukaa haettu ratkaisu, että verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta pääomatulojen verotukseen. Kulutuksen verottaminen ei tunnu mielekkäältä suunnitelmalta, kun näkymänä on, että yhä suurempi osa kulutuksesta joudutaan rahoittamaan verotuksen kautta kerätyllä sosiaaliturvalla.