Liike-elämässä puhutaan pk-yrityksistä eli pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Tuo yritysjoukko on määritelty sellaisilla reunaehdoilla, että siihen kuuluvat kaikki muut paitsi kaikkein suurimmat yritykset. Noin 99,9% suomalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä.
Tämän kirjoituksen otsikossa otin käyttöön nimityksen pk-puolueet, eli pienet ja keskisuuret puolueet. Se tarkoittaa kaikkia niitä puolueita, joiden kannatus on alle 15%. Käytännössä se siis tarkoittaa kaikkia muita puolueita paitsi Keskustaa, Kokoomusta ja Sdp:tä.
Sitten itse asiaan. Fundeerasin aamutuimaan pk-puolueiden hallituspolitiikkaa.
Vihreät eivät tarvitse lisäkannatusta, koska pääsevät jo nykyiselläkin kannatuksella hallitukseen "vaikuttamaan". Sama pätee tietysti Rkp:een. Välittömästi nousee kuitenkin esiin kysymys, miksi Vihreät alistuvat hallituksessa niin kiltisti Keskustan ja Kokoomuksen politiikkaan.
Vastaus, johon päädyin, on mielenkiintoinen. Suomessa on kolmen suuren puolueen hegemonia. Peli menee niin, että noista kolmesta aina yksi vuorollaan on oppositiossa ja kaksi muuta ovat hallituksessa. Jos jokin hallituksessa oleva pk-puolue haluaa seuraavaankin hallitukseen, sen on oltava kiltisti, koska seuraavassa hallituksessa on mukana ainakin yksi iso puolue vanhasta hallituksesta.
Näin ollen päädyn jälleen kerran siihen johtopäätökseen, että pk-puolue ei voi oikeasti vaikuttaa hallituksesta käsin. Osallistumalla hallitukseen se vain antaa alibin suurille hallituspuolueille ja pilaa poliittisen uskottavuutensa siitä ilosta, että saa paistatella parrasvaloissa oikeiden päättäjien rinnalla muutaman vuoden ajan.
Mielestäni tuollainen pk-puolue harjoittaisi suurempaa vaikutusvaltaa pysymällä oppositiossa ja tekemällä enemmistöhallituksen muodostamisen vaikeammaksi.
Muuten olen sitä mieltä, että nyt, kun eduskuntavaaleja on jo muutaman vaalikauden ajan markkinoitu pääministerivaalina, olisi otettava seuraava askel ja muutettava eduskuntavaalit hallitusohjelmavaaliksi. Puolueet voisivat yhdessä ja erikseen laatia ennen vaaleja niin monta hallitusohjelmaa kuin haluaisivat, ja kansa saisi sitten äänestää itselleen mieluisan hallitusohjelman.
Voittaneen hallitusohjelman takana olleet puolueet voisivat nimetä ministerit, ja eduskuntaan voitaisiin valita 200 kansanedustajaa vaikkapa arpomalla. Eduskunnan tehtävänä olisi vain valvoa, että hallitus noudattaa ennalta ilmoittamaansa ohjelmaa.
Sillä ei olisi merkitystä, että kansanedustajilla ei olisi "osaamista" tai edes puoluekantaa. Nykysysteemissä, jossa muodostetaan enemmistöhallitus ja noudatetaan eduskunnassa ryhmäkuria, ei eduskunta itse asiassa päätä asioista, vaan se vain lyö hyväksymisleiman siihen, mitä hallitus on päättänyt.
Valtamediakaan ei enää vaivaudu peittelemään tätä tosiasiaa uutisoidessaan tapahtumista. On jo aivan tavallista, että lehdissä kirjoitetaan "Hallitus on päättänyt, että...", vaikka kyseessä on asia, josta päättäminen on muodollisesti -- perustuslain mukaan -- eduskunnan eikä hallituksen tehtävä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti