Yhteiskunnan pankki

Raha syntyy nykyään siitä, että pankit myöntävät lainaa. Lainaksi annettu raha ei ollut ennestään olemassa, se todellakin syntyy sillä hetkellä uutena rahana kun lainan ottaja laittaa nimensä velkakirjaan. Tämä raha ei ole seteleitä eikä kolikoita, vaan pankkitilillä olevaa bittirahaa, joka on aivan yhtä laillinen maksuväline kuin setelit ja kolikot.

Pankki vaatii, että laina maksetaan takaisin ja lisäksi se vaatii korkoa. Koska olemassa on käytännössä vain lainan pääoman verran rahaa, ei korkorahoja ole olemassa. Setelien ja kolikoiden määrä kaikesta rahasta on nykyään todellakin vain muutaman prosentin luokkaa. Maailmassa on rahaa vähemmän kuin velkaa.

Korkoja koetetaan maksaa ottamalla lisää velkaa, jolloin rahan puute vain kasvaa entisestään kun lisälainastakin pitää maksaa korkoa. Lainanottajat sitten kilpailevat keskenään siitä, kuka onnistuu kahmimaan itselleen lainan takaisinmaksuun ja korkoihin tarvittavat rahat ja kenelle jää matti kukkkaroon. Tästä on kysymys nykyajan kilpailukykykilpailussa.

Kun pankit katsovat, että on tullut aika "korjata sato", ne vääntävät rahahanat kiinni. Tuolileikin musiikki taukoaa, ja katsotaan, kenellä on rahaa maksaa velkansa korkoineen pois. Syntyy niinsanottu talouslama. Niiltä, joilla ei ole rahaa velkojen poismaksamiseen, otetaan reaaliomaisuus kuten asunto tms. Mielenkiintoista on se, että lainan pääomaa vastaava raha on pankille arvotonta; se lakkaa olemasta kun se palautetaan pankkiin. Sehän luotiin tyhjästä kun lainaa annettiin, ja se lakkaa olemasta kun laina maksetaan takaisin. Pankille on sen sijaan arvokasta se reaaliomaisuus, jonka se voi kuitata maksamattomien lainojen vakuutena. Arvokasta pankille on myös korko, joka -- toisin kuin lainan pääoma -- jää elämään omaa elämäänsä pankin voittona muodostaen eksponentiaalisesti kasvavan "mustan aukon", johon ihmisten tekemän työn hedelmät katoavat.

Tulevaisuuden ratkaisu on se, että pankkitoiminta on yhteiskunnan yksinoikeus. Yhteiskunnan omistama pankki laskee rahaa liikenteeseen toisaalta ostamalla markkinoilta uutta infraa ja muita palveluita ja tuotteita ja toisaalta antamalla lainaa.

Pankki ostaisi markkinoilta samalla summalla kuin mikä on myönnettyjen lainojen korko. Näin markkinoilla olisi tarpeeksi rahaa maksaa lainat takaisin korkoineen ilman että kenenkään tarvitsee mennä vararikkoon.

Pankin ostojen kautta liikkeellelaskettu raha palautuu siis pankille takaisin lainojen korkoina ja näin ollen rahan määrän ei tarvitse kasvaa enempää kuin reaalitalous kasvaa.

Lainojen määrä (kysyntä) justeerattaisiin korkojen avulla sellaiselle tasolle, että pankin ostojen kautta liikkeelle lasketut rahat palautuvat pankille suurin piirtein samaa tahtia kuin ostettu infra rapistuu.

Tuossa hahmotelmassani pankki nimenomaan on yhteiskunnan pankki eli lainojen korot menisivät yhteiskunnalle, joka taas palauttaisi ne kiertoon ostamalla meille kaikille tärkeitä asioita kuten koulutusta, terveydenhoitoa, teitä, vesijohtoja, sähköjohtoja jne...

Tilanne poikkeaisi nykysysteemistä siinä, että pankki/yhteiskunta ei tekisi voittoa eli työn hedelmät eivät katoaisi pankin voiton edustamaan "mustaan aukkoon", joka kasvaa omalla voimallaan eksponentiaalisesti, niinkuin nykyisin tapahtuu.

Saisimme korot takaisin esimerkiksi opettajien, sairaanhoitajien ym. virkamiesten ja -naisten palkkoina sekä infran rakentajien ja alihankkijoiden tuloina jne. Lainan ottajat maksaisivat siis koron muodossa yhteisen hyvän rakentamisesta, ja siten korkoa voi pitää myös verona, joka peritään siitä hyvästä, että saa lainata rahaa.

Hahmotelmani pakottaa yhteiskunnan tekemään hyödyllistä työtä -- esimerkiksi juuri infran rakentamiseksi. Mutta "turhaa" talouskasvua ei enää tarvittaisi, koska reaalitalouden ei tarvitsisi juosta kilpaa rahatalouden kanssa. Rahan määrä kun ei enää kasvaisi reaalitaloudesta riippumatta, vaan päinvastoin sen tahdissa.